Kaverille kanssa
Mikä on mun voi olla myös sun - ainakin joskus ja silloin tällöin.
Kaupungista, siitä söpöstä pikku kerrostalokolmiosta tähän isoon vanhaan taloon ja sen pihapiiriin muuttaessa on tullut huomattua, että taloudessamme tavaran määrä on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Emme käsittäneet tarvittavan tavaran mittakaavaa kun lähdimme suunnittelemaan (ja budjetoimaan) omaa unelmatulevaisuutta - hieman yllätyksenä tuli se miten valtava määrä oheishankintoja uuteen elämään liittyykään. Pihatyöt, rakennuspuuhat ja ihan yleinen oleminen luo tarpeen omistaa pistolapion, puutarhalapion sekä istutuslapion. Tarvitaan kirvesmiehenvasaraa, kumivasaraa ja lasitusvasaraa. On pöytäsirkkeli ja käsisirkkeli, on halkaisukirves ja rakentajan kirves. Ja ilman mitään näitä ei tietenkään (no jaa…) pärjää jos aikoo vähänkään laittaa itse asioita. Mutta onneksi ihan kaikkea ei tarvitse itse omistaa eikä kaikkea ole pakko rahalla ostaa ja siitä tämä kirjoitus kertoo.
Pihahommiin tarvitaan oikeanlaisia välineitä :)
Älä hanki heti uutta (säästät rahaa ja luontoa)
Huomasimme ensimmäisen omakotitaloasujan tarpeen pari viikkoa muuton jälkeen. Elettiin elokuun puoliväliä, sää oli mitä mahtavin ja puutarhan kasvit tuntuivat edelleen kasvavan silmissä. Kun talolle kulkevalla reitillä kasvoi jo puolisääreen ulottuva heinikko, totesimme ruohonleikkaukselle olevan todellista tarvetta. Mutta eihän meillä, tuoreilla pihanomistajilla ollut ruohonleikkuria, ei edes viikatetta. Mitä siis tehdä? Antaako heinikon jatkaa kasvamistaan ja sitten vaan tallata sinne tänne meneviä polkuja? Vai hurauttaa läheisimmälle ruohonleikkureita myyvään liikkeeseen ja hankkia heti kotiin vietäväksi uusi kone? Löytyisikö Tori.fi:stä ratkaisu asiaan?
Emme halunneet tehdä ainakaan tehdä uuden ruohonleikkurin hankintapäätöstä kiireessä. Jos ostaisimme uuden, haluaisimme ehtiä vertailemaan eri laitteita ja bongailemaan mahdollisia tarjouksia. Tori.fi:stäkään ei napannut mitään sopivaa ja samaan aikaan, se heinikko vain venyi korkeammaksi ja korkeammaksi. Jotain piti tehdä.
Ja silloin kuulin sen. Mahdollisen ratkaisun asiaan.
Tonttimme rajautuu pienen rivitaloyhtiön kanssa ja siellä joku oli juuri leikkaamassa nurmikkoa päältäajettavan koneen kanssa. Ajattelin, että se ei ainakaan maksa mitään jos kysyy voisiko ruohonleikkuria lainata. Lopputulos oli kuitenkin vielä iloisempi; parin tunnin kuluttua pihaamme kurvasi tuo sama ruohonleikkuri kuskin kera. Tunti ja pihamme oli ajettu.
Emme hankkineet sinä vuonna ruohonleikkuria vaan saimme lähipiiristä loppusyksystä käyttöömme muuten jäteasemalle menossa olleen rakkineen. Sen renkaat irtoili joka käänteessä, kone yski huollosta huolimatta ja loppuvaiheessa sillä ajettiin kolmen renkaan varassa. Silti pärjäsimme sen kanssa seuraavankin kesän.
Naapuriavulla ja hyödyntämällä toisen “roskan” lykkäsimme oman hankintaa vuodella eteenpäin.
Vaihdantatalous ja naapuriapu
Telttaretki omalla pihalla. Teltta lainassa.
Asumme kahden pienen kylän välissä, taskukokoisen asuinalueen reunalla. Pieni koko ei korreloi kuitenkaan alueelta löytyvän valtavan tieto- ja tavarapaljouden määrään. Täältä löytyy kaikki mitä ihminen tarvitsee ja enemmänkin.
Yhdessä kylässä toimii aktiivinen sähköpostilista, toisessa Facebook-ryhmä. Sinne huutelemalla, on moni hyödyllinen asia löytynyt (lainaksi tai ostettavaksi) jo muutamien minuuttien kuluttua. Olemme lainanneet telttaa, ostaneet peräkärryn ja pelastaneet kasan ikkunoita. Joskus raha liikkuu, joskus maksu on jotain muuta: kasa marjoja, kahvipaketti tai lupaus auttaa toista kun tarve tulee. Ryhmistä saa apua vaikka pianon siirtoon ja paikallinen ravintola myy sitä kautta hävikkiannokset “kylähintaan”.
Homma toimii koska ihmiset tekevät vaihdantataloudesta toimivan. Jos kukaan ei koskaan kysy tai kukaan ei koskaan tarjoa omistaan, niin eipä siinä vaihdantataloutta juuri harjoiteta. Ja naapuriapua ei saa ellei sitä joskus itse annakin.
Kaverille kanssa
Kasveissa, niin siemenissä kuin taimissa, vaihdantatalous kukoistaa. Kavereille riittää jakotaimia ja syksyllä perennapenkin harvennuksessa yli jääneitä kasveja lahjoitetaan eteenpäin. Kiitos naapureiden ja ystävien, tänä päivänä pihapiiristä löytyy huomattavasti enemmän lajikkeita kuin tänne muuttaessa. Pelkän heinikon sijaan pihassa kasvaa nyt syysastereita, tarha-alpia, päivänliljoja ja muita ihania perinneperennoja.
Sen lisäksi, että kasvien vaihtaminen ystävien kesken on budjettiystävällistä on se myös sitä ympäristöllemme. Puutarha-alaa ei heti miellä saastuttavaksi teollisuudeksi, mutta itse kasvien tuotanto ei ole aina niin vihreää kuin miltä se taimistolla kasveja katsellessa näyttää. Taimistoille kasvit matkaavat maailmalta ja Suomessa ei-niin-ympäristöystävällinen turve on pääraaka-aine puutarhakasvatuksessa (esim. Englannissa lainsäädännön myötä turpeen käyttö tulee loppumaan kokonaan.
Kun ollaan jaettu tuttujen kesken taimia ja siemeniä, saadaan pihallemme samantyyppisiin kasvuolosuhteisiin sopeutunutta kantaa jotka ovat tuontikavereitaan kestävämpiä. Ne eivät ole matkanneet maailman laidalta meille, vaan ihastuttavimmat perennat ovat kasvaneet vuosikymmeniä samalla paikalla ja nyt niiden jälkeläisiä kasvaa lähialueen tuttavapiireissä.
Talon portaat ovat täyttyneet tutuilta ja naapureilta saaduillla kasveilla jotka odottavat uusille paikoilleen siirtämistä.
Mitä käteen jää?
Olen ehkä vasta toden teolla tänä vuonna sisäistänyt sen, että omavaraisuus on paljon myös toisten auttamista, omistaan jakamista. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse (“kasvata sinä nuo tomaatin taimet, niin minä kasvatan kurkun taimet ja sitten vaihdetaan”) tai edes omistaa itse. Ja kun omavaraistelee, vaikka kuinka pienessä mittakaavassa, siihen nimenomaan liittyy paljon tekemistä ja tavaroiden hankintaa. Jos sitä määrää pystyy jotenkin yhtään pienentämään, niin elämä on huomattavasti mukavempaa.
Joten, jos tästä jutusta jää sinulle jotain käteen, niin olkoon se tiivistettynä muistutus siitä, että autetaan toisiamme. Se on sekä kivaa että ekologista.
Mukavaa viikon alkua!
-Nina
Tämä kirjoitus on osa #suuntanaomavaraisuus -yhteispostaussarjaa. Lue alta lisää.
-
#Suuntanaomavaraisuus -yhteispostaussarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahollaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan ja suurempien ja pienempien projektien toteutuksista ja kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua. Sarjaa luotsaavat Sari (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Lue lisää yhteisöstä täältä>>
-
Bloggaajilla on keskenään erilainen tapa lähestyä aihetta. Omavaraisuus ei ole tässä sarjassa mitenkään tiukasti määritelty, tärkeintä on pyrkimys ja mielenkiinto kohottaa omaa omavaraisuusastettaan edes hitusen. Jokainen bloggaaja kertoo aiheesta omista lähtökohdistaan.
-
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 7