Rohtosuopayrtti
Talon itäpäädyn puolella, siellä siellä missä karhuvatukka valtaa pikkuhiljaa alaa piikikkään kaverinsa, ruusun kanssa, kasvaa myös rohtosuopayrtti omassa penkissään. Puolivarjossa, hiekkaperäisessä mullassa, on se porskuttanut menemään vuosikausia ilman että kukaan on kitkenyt tai erityisesti paaponut sitä. Sen röyhelöiset, kermanvaaleanpunaiset kukat tuoksuvat aamu- ja iltahämärässä ja koko niiden olemus vie jonnekin ranskan maaseudun romanttiseen idylliin. Se on kaunis ja se on hyödyllinen, siksi saippuakukka ansaitsee oman kirjoituksensa.
Rohtosuopayrtti on erilaisten ötököiden suosikki.
Historian todella lyhyt oppimäärä
Ensimmäisenä Suomessa rohtosuopayrtin eli saippuakukan kirjasi talteen lääketieteen professori Johan Leche (1702–1764), Turun lähistöltä vuonna 1750. Siksi yleisesti ajatellaan olevan todennäköistä, että sitä oli kasvatettu ensi kerran 1740-luvun puolella. Saippuakukka on alun perin lähtöisin (jostain päin) etelä-Eurooppaa/Lähi-itää (riippuu mitä lähdettä lukee), jossa sen puhdistavia omaisuuksia on käytetty vuosisatojen ajan.
Syyrialaiset käyttivät saippuakukkaa villatuotteiden pesuun, kun taas sveitsiläiset pesivät lampaansa saippukukkavedellä ennen keritsemistä. Keskiaikaiset kankaankutojat hyödynsivät kasvia kankaiden viimeistelyprosessin aikana saadakseen muutoin kovat kankaat pehmeiksi. Saippuakukalla on hoidettu reumatismia, kihtiä, keltatautia, syyhyä ja kuppaa. Lehtiä on kääritty haavojen ympärille haavojen parantumista edistämään.
National Trust Iso-Britanniassa suositteli pitkään juuri saippuakukan käyttöä museoissaan herkkien tekstiilien ja liinavaatteiden puhdistamiseen, koska useimmat nykyaikaiset pesuaineet olivat liian ankaria. Vaikka nykyään löytyy myös teollisia pesuaineita herkille tekstiileille, saippuakukka toimii edelleen yhtenä hyvänä pesuainevaihtoehtona.
Miten saippuakukkaa sitten käytetään?
Itse olen käyttänyt ainoastaan saippuakukan maanpäällistä osaa (kukkia, lehtiä ja kasvivartta) peseytymiseen. Enkä ole vielä saanut aikaiseksi pestä villavaatteita tällä ihmepesuaineella, koska pyykinpesu hoituu meillä pääsääntöisesti pellavaöljysuovan ja pyykkietikan yhdistelmällä joka on osoittautunut erittäin toimivaksi. Käytänkin saippuakukkaa lähinnä hemmotteluun. Minusta on ihanaa pestä käsiä rohtosuopayrtin tuoreilla kukilla. Siinä on oma tunnelmansa kun napsaisee muutaman vaaleanpunaisen kukan ja hieroo niillä kädet puhtaaksi. Tässä siis minun käyttövinkkini:
Käsien/vartalonpesu: Kerää tuoreita kukkia ja lehtiä, noin 3-5 kukkaa riittää hyvin käsienpesuun. Mutta jos aiot hinkuttaa itsesi puhtaaksi päästä varpaisiin, varaudu keräämään useampi kourallinen. Käytä lämmintä (yli +30asteista) vettä jotta saponiinia, sitä pesevää lievästi vaahtoavaa saippuaa, erittyy. Toisin kuin tavallista saippuasta, ei tästä synny sellaista ylitsevuotavaa vaahtoa vaan enemmänkin liukasta maltoa joka pesevän vaikutuksen tuntee kyllä kun nesteen huuhtelee pois.
Hiusten pesu: Talvella olen ottanut tavaksi hemmotella itseäni (ja hiuksiani) yrttipesulla. Siihen tarvitset 1 pesuvadin, kourallisen kuivattua rohtosuopayrttiä, pikku nippu kuivattua laventelia (tai vaikka rosmariinia for that little “extra”) ja kiehuvan kuumaa vettä. Kaada vesi kukkien päälle ja anna seistä vähintään puoli tuntia tai kunnes vesi on sopivan lämmintä käytettäväksi. Siivilöi. Sen jälkeen upota hiukset veteen ja annan hiuspohjalle kunnon kuuraus. Oma hiuspohjani rakastaa tätä hoitoa ja talven kuivattamiin hiuksiin tulee uutta kiiltoa. Kannattaa kuitenkin testata oma herkkyys saponiinille, esimerkiksi hieromalla kukkaa ranteeseen, ennen kuin upottaa sen koko pään sinne veteen.
Kuten sanottu, en ole pessyt kertaakaan vaatteita rohtosuopayrtillä, mutta netistä löytämäni ohjeen olen kirjoittanut talteen tulevaa käyttöä varten. Tässä se myös sinulle jos haluat kokeilla:
Vaatteiden pesu: Kerää pesua varten juuria ja kuivata ne. Juurissa on eniten saponiinia kukinnan aikaan ja parhaimmillaan siinä on enemmän saponiinia (jopa 20%) kuin mitä pesupähkinöissä on (noin 15%). Raasta astiaan n. 20 grammaa kuivattua juurta ja kaada päälle 1 litra kiehuvan kuumaa vettä. Anna seistä yön yli. Siivilöi. Sekoita lämpimän veden kanssa pesuvatiin. Anna villavaatteiden liota pesuvedessä useamman tunnin ajan. Pese. Huuhtele. Kuivaa. Näissä ohjeissa oli myös huomautettu, että kannattaa kokeilla lisätä/vähentää juuren määrää riippuen halutusta vahvuudesta, koska saponiinin määrä vaihtelee keräysajankohdan mukaan ja sama määrä ei aina välttämättä tuota samaa lopputulosta. Ja kuten monessa muussakin yrttijutussa, niin määrät on useimmiten vain suuntaa antavia - parhaiten oppii kun heittää sekaan sen verran kuin tuntuu ja jos ei onnistu, tekee seuraavalla kerralla vähän toisin.
Summa sumarum, jos rohtosuopayrtti ei jo kasva pihallasi, niin pyydä naapurilta pala juurakkoa ja lähde mukaan saippuakukkaihanuuteen.
Valkoinen, vaaleanpunaista rohtosuopayrttiä pienempikukkainen lajike.
Saponaria Officinalis
Monivuotinen
Leviää juurirönsyjen avulla
Kestävä, sietää kuivuutta hyvin. Menestyy hoidotta autiotalojen kuivanpuoleisilla heinittyneillä pihamailla. Viihtyy läpäisevässä maapersässä.
Hyvä perhoskasvi
Korkeus 30-90cm
Kukkii heinä-elokuussa